Viikonloppu menikin mukavasti jäätävässä flunssassa, joka jatkuu nytkin. Työelämästä ihminen saa olla poissa sairastodistuksen tuodessaan. Yliopistossa ei. Neljällä kurssilla läsnäolopakko, joten päivittäin täytyy kipeenä raahautua luennoille, joilla istun häiriten muita jatkuvalla yskimiselläni ja niistämiselläni eikä kyseinen toiminta itsellekään tee paranemisen kannalta kovin hyvää, mutta minkäs teet. Aiempien sairastumisten takia on käytetty maksimimäärä poissaoloja ja seuraavasta lentää kurssilta. Joustoa ei oikein löydy. Yksi vaihtoehto olisi tietysti jättää kurssit kesken, mikä ei toisaalta oikein onnistu, sillä opintopisteet ovat sen verran tiukassa, että kurssien keskeyttämisestä seuraisi kiukkuista postia Kelalta ja vaatimus tukien takaisinmaksusta, mikä nykyisellä kädestä suuhun -budjetillani on mahdotonta. Lisäksi osa kursseista järjestetään vain joka toinen vuosi tai ei voi käydä tiettyjä kursseja ennen kuin ne on suoritettu. Eli siis käytännössä luennoilla on aivan pakko istua oikeasti vuodepotilaskunnossa ja hyvällä tuurilla saa vielä kaikki muutkin tartutettua.

Mutta se siitä negauksesta, siirrytään varsinaiseen asiaan. Koko viikonloppu meni lukiessa yhtä kirjaa tenttiin. Kyseinen teos on Juhana Aunesluoman "Vapaakaupan tiellä", jossa kuvataan Suomen kauppa- ja integraatiopolitiikkaa itsenäisyyden alusta ja maailmansodista EU-aikaan. Vaikka sivuja oli noin 500, sujui lukeminen yllättävän sujuvasti sairastelusta huolimatta (pahoittelut kirjan seuraavalle lainaajalle, yritin yskiä ja aivastella aina jonnekin muualle kuin kirjan suuntaan, mutta ihan aina ei onnistunut). Yksi syy siihen saattoi olla se, että vaihteeksi oli onneksi suomenkielinen tenttikirja. Ylivoimainen enemmistö kirjoista on englanninkielisiä ja lukeminen on paljon hitaampaa ja vaatii enemmän keskittymiskykyä. Oli lähes nautinnollista kun ymmärsi jokaisen sanan ja saattoi vähän silmäillessä löytää pääkohdat. Ei siinä mitään, kyllähän minä pidän englanninkielisistäkin kirjoista enkä ole mitenkään huono englannissa. Aina kun kyse on muulla kuin äidinkielellä kirjoitetusta kirjasta, lukeminen nyt vain on raskaampaa ja hitaampaa. Lisäksi tekstin rakenteessa ja sisällössä tulee välillä esiin selviä kulttuurieroja, jotka vaikuttavat myös lukemiseen. Suomalaista tekstiä lukiessa on tottunut tietynlaiseen ilmaisutapaan, joka voi poiketa jonkin verran muunmaalaisten kirjoittajien teksteissä. Esimerkiksi asiajärjestys tai asiaan pääseminen ja sen ilmaiseminen joko suoraan tai kiertämällä on toisinaan ollut erilaista.

Aunesluoman teos siis oli jo kielensä puolesta iso plussa. Muutenkin lukukokemus oli ihan hyvä. Kirjassa käsiteltiin pääasiassa talouspolitiikkaa ja siihen vaikuttaneita asioita sekä Suomen kansainvälisiä suhteita ja asemaa erilaisissa kansainvälisissä yhteisöissä. Siitä, että tuntee historiaa ja yhteiskuntaoppia oli ehdottomasti hyötyä, sillä lukijalla odotetaan olevan tietty yleistieto kyseisen ajanjakson tapahtumista maailmalla ja Suomessa. Historiallisia tapahtumia avataan erittäin vähän ja ne lähinnä mainitaan. Esimerkiksi Neuvostoliiton romahduksen syistä oli hyvin vähän ja siitä, miten romahduksen jälkeen Suomi uskaltautui entistä tiiviimmin mukaan Euroopan yhteisiin asioihin oli paljon tietoa. Tämä oli ihan hyvä asia, sillä jos historiallisista tapahtumista olisi ollut enemmän tietoa, olisi kirja venynyt jo liian pitkäksi.

Monet kirjassa käsitellyt asiat olivat mielestäni kiinnostavia. Erityisesti Neuvostoliiton vaikutus suomen talous- ja ulkopolitiikkaan oli aihe, josta oli jo jonkin verran tietoa, mutta joka selkeytyi paljon enemmän ja sen varsinainen laajuus selvisi. Samoin Suomen liittyminen Euroopan unioniin oli asia, josta en ollut aiemmin tiennyt yhtä paljon, varsinkaan liittymisneuvotteluvaiheesta. Negatiivista oli ajoittain havaittavissa oleva pieni pomppiminen asiasta toiseen tai se, miten palataan tiettyyn asiaan. Lisäksi mainittiin erittäin paljon henkilöitä, joista osa vaikuttaa politiikan huipulla vielä nykyään. Jonkinlainen henkilöhakemisto tai muutama sivu, joilla käsitellään tärkeimpiä henkilöitä olisi ollut ihan hyvä ajatusten selkeyttämiseksi. Nyt muutama nimi jäi pyörimään mieleen, että oliko kyseessä sama henkilö kuin aiemmin kirjassa kun en ollut asiasta ihan varma.

Kokonaisuudessaan Aunesluoman kirja oli hyvä lukukokemus. Teksti oli selkeää ja pääosin oikein sujuvaa. Verrattuna joihinkin lukemiini tenttikirjoihin teksti ei ollut liian raskasta vaikka asiaa olikin paljon. Lukijalta odotetaan jonkin verran yleistietoa ja kiinnostusta Suomen talous- ja integraatiohistoriaa kohtaan, jotta kannattaa tarttua tähän kirjaan. Mielestäni kirja on hyvä opas Suomen poliittiseen historiaan liittyen ja laajentaa varmasti useimpien tietämystä asiasta.